Bussiretki kirjastoon

Päivän ruokalista:

- Aamupala: Mango-appelsiini -jogurtti myslin kera, ruisleipä, kotimainen omena, maito.
- Lounas:  Lohikeitto, ruusukaali, näkkäri, maito.
- Välipala: Punaviinimarjakiisseli, ruisleipä, maito.

Aamupäivä:

Vaihtelevasti joko aamupalan jälkeen tai satuhetken yhteydessä pidettävä aamupiiri aloitettiin loruttelemalla ja leikkimällä meidän viikkoloru. Sen jälkeen käytiin läpi viikonpäivä, päivän numero, kuukausi, vuosi, vuodenaika ja sää. Apulainen sai siirtää merkit oikeille paikoilleen.

Ulkoilu:

Aamupalan jälkeen lähdettiin heti kävelemään bussille, mutta koska olimme suht ajoissa liikenteessä, ehdimme leikkimään tovin aikaa uudessa puistossa.

Bussipysäkiltä oli pieni kävelymatka kirjastolle. Kirjaston edessä söimme vähän eväitä (omenoita ja suolakaloja), kun kirjasto aukesi vasta hetken päästä.

Kirjastossa on ihana lasten sohvanurkkaus, jossa lapset tykkäsivät lueskella kirjoja. Luettiin yhteisesti myös: Minttu kirjastossa. Kotiin olikin sitten iso määrä kirjoja kannettavana.

Unisatu:

Juuri lainatun Ötökkäloruja -kirjan luimme, koska bussipysäkillä odottaessamme näimme jättimäisen hämähäkin seitin. Oli kyllä upean näköinen. Jättimäinen hämähäkki lymysi piilossa ruusupensaan lehtien alla. Jännää! :) Hämähäkistä siellä luki näin:

Voit löytää huoneen nurkasta verkkoni, 

seittiin älä nenääsi pistä. Atshii!

Saalistaja, kutoja, pikajuoksija, onnentuoja-

meitä on monen karvaista, villiä ja kotoista.

Jo alan kutomiseen väsyä, niks ja naks.

Unille:

Unille mentiin hämähäkkityyliin ja unilauluksi lapset toivoivat mitäpä muutakaan kuin Hämä-hämähäkki -laulun.

Iltapäivä ja ulkoilu: 

Vapaata leikkiä ensin sisällä, jonka jälkeen ulkoilua omassa pihassa:

Leivontaa

Päivän ruokalista:

- Aamupala: Maissipuuro, ohraleipä, mandariini, maito.
- Lounas:   Nakkirisotto, punajuuri-raejuusto, ruisleipä, maito.
- Välipala: Omenapiirakka, ruisleipä, maito.

Aamupäivä:

Vaihtelevasti joko aamupalan jälkeen tai satuhetken yhteydessä pidettävä aamupiiri aloitettiin loruttelemalla ja leikkimällä meidän viikkoloru. Sen jälkeen käytiin läpi viikonpäivä, päivän numero, kuukausi, vuosi, vuodenaika ja sää. Apulainen sai siirtää merkit oikeille paikoilleen.

Aamu aloitettiin aamupalan jälkeen omenoiden pilkkomisella. Taitavasti osasivat kaikki pilkkoa oman osuutensa. Sitten tehtiin omenapiirakka. Leivontaa oli tälle päivälle siksi, koska lapset olivat saaneet meidän kannustusmaljakon täyteen. Maljakkoon saa siis käydä laittamassa puuhelmen aina, kun tekee jotain reippaasti tai vaikka jos on ystävällinen ja huomioi kaveria. Kun maljakko on täynnä, saavat lapset itse päättää mitä tehdään. Eilen tuo maljakko taas täyttyi, joten lapset  halusivat leipoa. :)

Leikittiin ja laulettiin vielä:

Leipuri Hiiva

Työnnän pullat uunihin,

vedän valmiit takaisin,

näen piipusta kun

savu kohoaa.

Leipuri Hiiva,

hän asuu Kumputiellä.

Hän pullat, kakut 

leipoo siellä.

Näen piipusta,

kun savu kohoaa.

Ulkoilu:

Ensin omassa pihassa tramppaa, jonka jälkeen kävellen/pyöräillen kävelylle ja vähän aikaa ehdittiin puistossakin leikkiä.

Unisatu:

Paras kaupunki (Autot -elokuva aiheinen) -kirjassa sai tietyissä kohti painaa vuorotellen oikean muotoista ja väristä äänipainiketta, jolloin sadun kulloiseenkin tilanteeseen tuli oikea äänimaailma.

Unille:

Jokainen sai valita äsken mainituista painikkeista mieleisensä ja kertoa samalla, mikä väri ja muoto siinä esiintyi (ympyrä, kolmio, tähti, vinoneliö, neliö). Sen jälkeen otettiin ratit käteen ja pöristeltiin autoina sänkyihin.

Iltapäivä ja ulkoilu: 

Vapaata leikkiä ensin sisällä (mm. barbeja), jonka jälkeen ulkoilua omassa pihassa.

Trampalla hyppivät ja tanssivat äänitehosteiden tahdissa. Tämä oli lasten idea. Unisatukirjasta sai äänitehostepalkin irti (vähän kuin kaukosäädin), joka oli kätevä ottaa trampalle mukaan.

Tuli taas yksi katuliiduilla toteutettu peli mieleen, joka piirrettiin lasten kanssa pihalaattoihin. Eri värisiä ympyröitä piirrettiin aina yksi ruutuunsa sikin sokin, mutta kuitenkin niin, ettei saman väristen ympyröiden välit olleet liian kaukana toisistaan. Pelin aloittaessaan lapsi sai valita värin, ja pyrki pääsemään radan läpi hyppimällä vain valitsemansa värisiin ympyröihin.

Elokuun kuukausitouhut

Päivän ruokalista:

- Aamupala: Hedelmäpommi -viilis, ruisleipä juuston kera, kotimainen omena, maito.
- Lounas:   Kalapuikot, perunamuussi, avocadokastike, lanttu/omena/rusina -raaste, ruisleipä, maito.
- Välipala: Suklaavanukas, ruisleipä, päärynä, maito.

Aamupäivä:

Vaihtelevasti joko aamupalan jälkeen tai satuhetken yhteydessä pidettävä aamupiiri aloitettiin loruttelemalla ja leikkimällä meidän viikkoloru. Sen jälkeen käytiin läpi viikonpäivä, päivän numero, kuukausi, vuosi, vuodenaika ja sää. Apulainen sai siirtää merkit oikeille paikoilleen.

Tänään alkuun toiveleikkejä: junarataa ja autoleikkejä ja soittimilla soittamista.

Ulkoilu:

Siirryttiin trampoliinille istumaan (lasten toive), jossa tutustuttiin elokuun kuukausikuvaan ja kuunneltiin Opri Kissan Onnenvuosi -kirjasta elokuun tarina ja mietittiin yhdessä, mitä siinä oikein tapahtuikaan ja miksi. Kuunneltiin myös elokuisia loruja:

Elokuun päivinä korjataan viljaa,
syksy lähestyy aivan hiljaa.
Pakkasen pikkuserkku on halla,
hiiviskelee pian kaikkialla.

 Pii paa puu, terve elokuu!
Maamies korjaa pellon viljaa,
kuuhut nousee hiljaa, hiljaa.
Ukko hymysuu, onhan elokuu.

 Sirkka viulun virittää,
soittojansa sirittää.
Ilta hämyyn kietoutuu,
onkohan jo elokuu?

Hetki vielä hyppimistä, jonka jälkeen uuteen puistoon kiikkumaan, liukumäkeen, ratsastamaan ja tekemään hiekkakakkuja. Tarkkuusheittoa kokeiltiin myös muovirenkailla.

Unisatu:
. 

Norsu ja kirahvi -sorminuket johdattivat heti alkuun lapset tulevaan:

Trumpetti -kiivasluonteinen pikku elefantti -kirja sopi loistavasti tälle päivälle, kun omalla tytöllä oli vähän kenkku päivä. Puhuttiin siitä, miten voi jokaisella joku asia joskus ruveta suututtamaan ja saattaa sitten sanoa tai tehdä jotain ikävää, mistä tulee toisille paha mieli. Kirjassa tuli paljon laskemista: lukujono 1-10 sekä 10-1. Mietittiin, mitkä muut keinot voisivat auttaa kuin kymmeneen laskeminen, jos on kovin kiukkuinen olo. Varsin kehittävää keskustelua.. :)

Unille:

Unille mentiin samaan tyyliin kuin edellä mainitussa kirjassa norsut kulkivat synttäreille eli kärsällä hännästä kiinni pitäen. Me mentiin jonoon ja otettiin etummaista kaveria paidan helmasta kiinni ja laulaa hyräilimme koko matkan. Lapsilla oli hurjan hauskaa.

Iltapäivä ja ulkoilu: 

Vapaata leikkiä ensin sisällä, jonka jälkeen ulkoilua omassa pihassa. Tein katuliiduilla lasten pyynnöstä ensin ruutuhyppyradan, mutta se vähän paisui sitten isommaksi, kun innostuin. Hypättyään radan läpi piti tasapainoilla viivaa pitkin radan alkuun. Ennen sitä viiva jakaantui toiselle puolelle, jonne piirsin lyhyille ja pitkille väleille kiviä (siis ympyröitä), joita pitkin piti hyppiä. Jos hyppymatka oli jossain kohti tosi pitkä, niin pienempiä lapsia varten tein kahden kiven väliin yhden pienen kiven, mihin voi tarvittaessa hypätä yhdellä tai kahdella jalalla. Kivien loputtua jatkui taas sama tasapainoviiva, joka yhdistyi ruutuhyppelystä lähtevän viivan kanssa. Lapset tykkäsivät kovasti hyppiä tässä.

Syliä ja silityksiä stressiin

 lähde: http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/sylia_silityksia_stressiin#.UhXfERlmvm7.facebook

 

Syliä ja silityksiä stressiin

Akuutti 27.2.2013

Pienellä lapsella ei ole vielä työkaluja eikä valmiuksia stressin käsittelyyn, mutta vaiston varassa hän osaa hakea aikuisilta juuri oikeanlaista apua. Ja hyviä uutisia! Jos aikuiset antautuvat sylittelemään ja silittelemään pienokaisia, he rauhoittuvat samalla itsekin. Kosketus nimittäin vapauttaa elimistöön oksitosiinia, joka lisää turvallisuutta, rentoutta ja rauhaa – olimmepa isoja tai pieniä.

Stressinsietokyvyssä synnynnäisiä eroja

Stressi ei ole vain aikuisten asia, vaan myös lapset kärsivät siitä. Itse asiassa reaktiomme stressiin saavat alkunsa jo kohdussa, sillä äidin stressihormoneja pääsee istukan kautta sikiön verenkiertoon.
– Lasten ajatellaan jo syntyessään olevan vähän eri viivalla stressinsietokyvyn suhteen. Siinä on hyvin suuria yksilöllisiä eroja. Jotkut lapset vain ovat jo alun alkaen herkempiä, muistuttaa Linnea Karlsson, joka on mukana Finnbrain-tutkimushankkeessa, jossa selvitetään muun muassa raskaudenaikaisia stressitekijöitä ja niiden yhteyttä lapsen myöhempään terveyteen.
Karlsson muistuttaa, että stressin kokemus on subjektiivista.
– Toisessa ääripäässä ovat sellaiset lapset, joille stressi tulee siitä, että arjessa on liikaa asioita, liikaa valinnanvapautta, liikaa mahdollisuuksia ja arjen kiireisyys ja vaatimustaso ylittää sen lapsen kapasiteetin. Toisessa ääripäässä ovat lapset, joille sattuu hurjan paljon kaikkea raskasta, mukaan lukien väkivaltaa ja kaltoin kohtelua, Linnea Karlsson toteaa.
Lapsi ei useinkaan ilmaise pahaa oloaan sanoin. Siksi vanhempien on tärkeää olla tuntosarvet herkkinä.
– Osa lapsista reagoi niin, että se näkyy voimakkaasti ulospäin käyttäytymisessä aggressiivisuutena, impulssikontrollin vaikeuksina tai jollain lailla muita häiritsevänä käytöksenä. Sitten on myös lapsia, jotka reagoivat kuormittaviin tilanteisiin vetäytymällä, ahdistumalla ja ajattelemalla asioita hiljaa itsekseen.

Kosketus helpottaa stressiä

Tutkimusten mukaan oksitosiini on mitä parhain lääke stressiin – eikä sitä tarvitse syödä pillereinä. Oksitosiinia alkaa vapautua elimistössämme, kun meitä silitetään, halataan, hierotaan ja/tai pidetään sylissä. Kun oksitosiinia vapautuu verenkiertoon, stressihormoni kortisolin määrä veressä puolittuu.
– Ihon ja hormonien välillä on suora yhteys ja kosketus voi joko lisätä tai vähentää fysiologista stressiä. Liian kova tai kivulias kosketus lisää stressiä, sillä meissä alkaa silloin erittyä stressihormonia. Toisinpäin, miellyttävällä kosketuksella, esimerkiksi silityksellä, saadaan rauhoittavaa hormonia, oksitosiinia, erittymään, selittää ruotsalainen fysiologian professori ja lääkäri Kerstin Uvnäs-Moberg, joka on tutkinut oksitosiinin vaikutuksia jo 1980-luvulta lähtien.
Uvnäs-Moberg puhuu kehon omasta rauhoittumisjärjestelmästä, joka on stressissä vallitsevan ”taistele tai pakene” -järjestelmän vastakohta. Nämä molemmat järjestelmät ovat meissä sisäänrakennettuina ja stressaantuneet lapset osaavat vaistonvaraisesti hakea apua aikuisilta.
– Tämä on selitys sille, miksi stressaantuneet lapset juoksevat vanhempien jalkoihin ja vaativat päästä syliin. Se on luonnollinen reaktio stressiin ja kosketus on paras keino rauhoittua. Se on tehokkaampaa kuin yrittää rauhoittaa lasta puhumalla. Kosketus vaikuttaa suoraan kehon sisälle, Moberg jatkaa.
Ja mikä parasta, molempien olo paranee!
– Jos vanhemmat pitävät lapsia sylissä, he rauhoittuvat itsekin, Uvnäs-Moberg muistuttaa.

Lapsi tarvitsee aikuisen apua

– Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän sen lapsen kokemusmaailma ja myös stressikokemus on suhteessa aikuisten toimintaan. Vauva tai pieni lapsi tarvitsee hyvin paljon aikuiselta apua stressin, tunteiden sekä erilaisten fysiologisten reaktioiden säätelyyn, jotta voi oppia itse myöhemmin stressitilanteessa ja säätelemään omia tunteita. Mitä isommasta lapsesta on kyse, sitä enemmän alkaa olla kyse myös siitä, miten on oppinut niitä asioita, Linnea Karlsson sanoo.
Aikuisilla on tärkeä rooli lasten stressiltä suojaavien tekijöiden rakentamisessa ja stressin puskuroimisen opettelussa. Stressinsäätelyjärjestelmän optimaalinen kehittyminen edellyttää harjoittelua.
– Stressireaktio kuuluu oleellisena osana elämään, sitä tarvitaan erilaisista haasteista selviämiseen. Siksi sitä pitää myös harjoitella sellaisten sopivien stressilastien ja sopivien vastoinkäymisten kanssa. Mutta se kriittinen kysymys on tietysti se, että milloin se ympäristöstä tuleva kuormitus ylittää juuri sen yksilön oman sietokyvyn.
– Aikuinen on potentiaalisesti se, joka kaikkein parhaiten pystyy suojaamaan lasta ylivoimaisilta stressikokemuksilta. Toisaalta aikuisella on myös iso vastuu ja valta siinä, tuleeko tilanteita, joissa lapselle tulee ylivoimaisia kokemuksia, Karlsson muistuttaa.
– Pienten lasten ja nuortenkin aivot ovat paljon herkempiä stressin haitallisille vaikutuksille, kuin aikuisten aivot, ja niille täytyy antaa kasvurauhaa. Lapsi oppii nämä stressinsäätelymekanismit suhteessa muihin ihmisiin ja siksi tarvitaan riittävän pysyviä ja jatkuvia ihmissuhteita sekä kotona että päivähoidossa ja koulussa. Vanhemmat ovat avainasemassa ja parasta vanhemmuutta lapsen kannalta on sellainen, että jos huomaa, että omat voimat ei riitä sen lapsen auttamiseen, niin pyytää muita avuksi.

Monta syytä koskettaa

Lapsuudessa koetulla vakavalla stressillä on pitkäkestoisia vaikutuksia sekä psyykkiseen että somaattiseen terveyteen. Pitkittynyt lapsuusiän stressi on yhdistetty muun muassa mielenterveyden oireisiin kuten masennukseen ja ahdistukseen, mutta myös diabetekseen, lihomiseen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin.
– On herkkyyskausia, jolloin keskushermosto on erityisen altis kaikenlaisille stressireaktioille, jolloin stressihormonien vaikutukset olisivat mukana aiheuttamassa pysyviä tai ainakin hyvin pitkäaikaisia muutoksia. Ne herkkyyskaudet, joista tällä hetkellä tiedetään, ovat ensinnäkin sikiökausi ja vauvaikä ja toisaalta murrosiän puhkeamisen aika. Näiden herkkyyskausien aikana pitäisi olla mahdollisimman pysyvät olot ja paljon turvaa ja sitä stressipuskuria, kun silloin sikiön, vauvan ja varhaismurrosikäisten kroppa on hyvin epävakaassa tilassa ja kapasiteetti itse säädellä tunteita on erityisen epävarmalla pohjalla näissä kehitysvaiheissa, Karlsson selittää.
Eläinkokeissa on todettu, että emon kosketus parantaa poikasten stressinhallintaa. Esimerkiksi paljon kosketusta saaneet rotanpoikaset kehittyvät sosiaalisemmiksi ja älykkäämmiksi, kuin vähän kosketetut. Mielenkiintoista on, että jos rotanpoikaset adoptoidaan heti syntymän jälkeen ristiin hoivaamiskyvyltään erilaisille emoille, poikasen stressiherkkyys määräytyy sen saaman hoivan mukaisesti, eikä poikasen geneettisen rakenteen mukaiseksi. Perimä ei siis ole automaattinen kohtalon sormi, vaan paljon riippuu ympäristötekijöistä.
Kosketusaisti kehittyy ensimmäisenä ja säilyy pisimpään ja iho on suurin aistinelin. Keskoslapsille kosketus on jopa elintärkeä hoitomuoto. Kenguruhoito, jossa vanhemmat pitävät vauvaa rinnallaan ihoa vasten, nopeuttaa keskosten painon nousua ja fysiologisten rytmien löytymistä. Kosketus myös lievittää vauvojen kipua pienissä toimenpiteissä, kuten verikokeen otossa. Tutkimusten mukaan vanhusten saama ja antama kevyt hieronta lisää heidän sosiaalisia kontaktejaan, kohentaa yleiskuntoa ja parantaa muistia.
Kun satutamme itsemme, sormemme hakeutuvat automaattisesti kivistävään kohtaan. Kun olemme surullisia, kiedomme kätemme ympärillemme. Koskettaminen on meille niin tärkeää, että lohdutamme ja rauhoittamme itseämme myös omalla kosketuksella. Kosketus tuo hyvää oloa.
Asiantuntijat:
LINNEA KARLSSON, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, tutkija TYKS, Nuorisopsykiatrian klinikka/FinnBrain-tutkimus
KERSTIN UVNÄS-MOBERG, fysiologian professori, Skövden yliopisto
Toimittaja: TIIA NURMILAAKSO

Kerhopäivä

Päivän ruokalista:

- Aamupala: Mannapuuro omenasoseen kera, sämpylä juuston kera, maito.
- Lounas:   Lasagne, parsakaalipaistos, ruisleipä, maito.
- Välipala: Murot punaviinimarjojen kera, ruisleipä, maito.

Aamupäivä:

Vaihtelevasti joko aamupalan jälkeen tai satuhetken yhteydessä pidettävä aamupiiri aloitettiin loruttelemalla ja leikkimällä meidän viikkoloru. Sen jälkeen käytiin läpi viikonpäivä, päivän numero, kuukausi, vuosi, vuodenaika ja sää. Apulainen sai siirtää merkit oikeille paikoilleen.

Tänään 3 lasta oli jatkanut sammakko -aiheisia askartelujaan kerhossa ja yhden lapsen kanssa leikkejä: palikkatorneja, vasarointia hakka -pelin kanssa, veturiajelua yms.

Ulkoilu:

Matkat kerhoon ja takaisin. Kerhoaikana yhden lapsen kanssa trampoliinihyppyjä ja kuperkeikan opettelua. Ja kerhon pihassa kun odoteltiin kerhon loppumista, niin ruutuhyppelyä ja tasapainokävelyä suoralla hiekkaan piirretyllä viivalla sekä aaltoviivalla. Kerhon jälkeen lupasin, että kerholaisetkin saa käydä vähän aikaa hyppimässä trampoliinilla. Plus vähän kiikkumista vuoron odottajille.

Unisatu:

Alkuun meitä tuli moikkaamaan pieni sammakko -sorminukke ja antamaan viitteitä siitä, mitä satuhetkellä on luvassa.

Kurnuttajat -sadun valitsin, koska kerhossakin aiheena oli sammakot.

Unille:

Ensin jokainen sai yrittää sellaisessa sammakkoloikka -pelissä saada sammakon hyppäämään niiden säilytysastiaan. Samalla opeteltiin värejä ja laskemista. Sen jälkeen mentiin unille loikkimalla kuin sammakot. Minä lauloin samalla kerhosta opittua laulua:

Sammakkomummo

"Sammakkomummo istui kivellä,
söi söi söi söi lumpeen lehteä. " "Jaksaako mummo enää loikkia?
Näin Näin näin näin täydellä vatsalla."
"Möhömaha mummo,
kävi pitkäkseen,
kaislikon reunaan aivan yksikseen."

Iltapäivä ja ulkoilu: 

Vapaata leikkiä ja ulkoilua omassa pihassa: tramppahyppyjä yms.

Kerhopäivä

Päivän ruokalista:

- Aamupala: Mysli, ruisleipä, satsuma, maito.
- Lounas:   Tonnikala-bataattilaatikko, uuniparsakaali, ruisleipä, maito.
- Välipala: Herkkuvohvelit, kermavaahto, mansikat, ruisleipä, maito.

Aamupäivä:

Vaihtelevasti joko aamupalan jälkeen tai satuhetken yhteydessä pidettävä aamupiiri aloitettiin loruttelemalla ja leikkimällä meidän viikkoloru. Sen jälkeen käytiin läpi viikonpäivä, päivän numero, kuukausi, vuosi, vuodenaika ja sää. Apulainen sai siirtää merkit oikeille paikoilleen.

Aamupalan jälkeen vein osan lapsista kerhoon (jossa oli askarreltu jotain). Yhden lapsen kanssa vapaata leikkiä: hakka -peliä, autoleikkejä, legoja, hevosleikkejä, kirjojen katselua.

Ulkoilu:

Matkat kerhoon ja takaisin sekä kerhoaikana ulkona omassa pihassa kollegan osaryhmän kanssa trampoliinihyppyjä.

Unisatu:

Luimme eilen aloitetun kirjan tänään loppuun.

Unille:

Lapset ehdottivat sisiliskoa, niinpä kuljimme jalat ja kädet maassa yrittäen pitää takapuoli mahdollisimman lähellä lattiaa. Siinäpä olikin haastetta! :)

Iltapäivä ja ulkoilu: 

Vapaata leikkiä ja ulkoilua omassa pihassa:

Pelipäivä

Päivän ruokalista:

- Aamupala: Vehnävelli, rieska, banaani, maito.
- Lounas:   Kalkkunasuikale-pasta -keitto, tuore tomaatti, ruisleipä, maito.
- Välipala: Hapankorppu juuston ja leikkeleen kera, sokerikorppu, kotimainen omena, lämmin kaakao.

Aamupäivä:

Vaihtelevasti joko aamupalan jälkeen tai satuhetken yhteydessä pidettävä aamupiiri aloitettiin loruttelemalla ja leikkimällä meidän viikkoloru. Sen jälkeen käytiin läpi viikonpäivä, päivän numero, kuukausi, vuosi, vuodenaika ja sää. Apulainen sai siirtää merkit oikeille paikoilleen.

Tänään pelailimme pitkään ja hartaasti lasten toivepelejä porukalla. Ensin oli vuorossa Nalle Puh Kimble, jossa tuli mukavasti kertausta laskemiseen ja väreihin sekä tietysti vuoron odottamiseen. Sen jälkeen ehdimme pelaamaan vielä Nalle Puh Bingoa, joka opetti mm. hahmottamista. Ilo nousi kattoon asti tämän pelin myötä, kun porukka oli niin innoissaan. :)

Ulkoilu:

Omassa pihassa: trampoliini, kiikku, hiekkalaatikko.

Unisatu:

Apulainen valitsi kirjan:  Viktoria ja linnunpoika.

Unille:

Lasten toiveen mukaisesti menimme unille loikkimalla kuin sammakot.

Iltapäivä ja ulkoilu: 

Vapaata leikkiä ja ulkoilua omassa pihassa: Trampoliini oli tänäänkin pääosassa. :)